Still here

Noniiin, hienostihan se blogin kirjoittelu sieltä sitten palasikin arkirutiineihin (NOT). Miten ihmeessä tänne tulosta ja blogin viime postauksesta on ehtinyt vierähtää jo yli kuukausi?? Aika juoksee käsittämätöntä vauhtia, kun on hauskaa. Kaksi suurinta syytä blogihiljaisuuten ovat olleet työn ja tekemisen täyteiset päivät, sekä se, etten tosiaan koskaan oikein oppinut kuinka saisin lisättyä tänne kuvia suoraan puhelimestani. Minulla on paikallinen liittymä, jossa on rajaton netti, joten puhelimella ehtisin aina jossain käänteessä tänne jotakin päivitellä, mutta tiedostan varsin hyvin kuinka tylsiä pelkät tekstipäivitykset ilman kuvan kuvaa ovat, joten en sitten ole viitsinyt sellaisia tänne laitella.

Aika täällä on ollut ihanaa! Olen oppinut paljon uutta ja tutustunut mahtaviin tyyppeihin. Surullista on se, että saavuin tänne aivan kauden lopussa, joten koko aikana on mennyt hyvästien jättämiseen, kun jo loka-marraskuussa aloittaneet työntekijät ovat yksi kerrallaan jättäneet Thaimaan ja ihanan Ao Nangin taakseen. En minä kuitenkaan ihan yksin tänne toukukuuhun asti jää.

Tällä hetkellä vanhempani ovat lomailemassa ja minua moikkaamassa täällä. Nyt vietän vapaapäivää ja suuntaankin seuraavaksi heidän hotellinsa ihanalle buffetaamiaiselle(josta olen jo pari kertaa päässyt toisen lipukkeella nauttimaan), ja siitä sitten altaalle makoilemaan.

Just a basic day

Toinen työpäivä ei ollut niin vauhdikas kuin ensimmäinen. Heräsin aamulla seitsemältä kellon soittoon ja majapaikastani suuntasin työpaikan naapurissa olevaan kahvila/ravintolaan aamiaiselle. Rakastan kaikkia Thaimaalaisia aamupalapaikkoja, sillä täältä saa kaikkia herkkuja niin halvalla. Löytyy koko pakettia, munineen, pekoneineen, paahtoleipineen ja mehuineen tai vaikkapa esimerkiksi oma henkilökohtainen suosikkini: amerikkalaiset pancakesit!

Tänään hyppäsin taas aamulla työkaverin skootterin kyytiin ja lähdettiin yhdessä kiertämään hotelleja. Istuskeltiin auloissa aurinkomatkojen oppaan kanssa ja rupateltiin mukavia siihen ilmestyneiden lomalaisten kanssa(ja tietysti myytiin sukellusreissuja). Tänäänkin toimin vielä pääosin kuunteluoppilaana. Loppupäivä kului toimistolla. Tein kokeen, jota etukäteen jännitin: jokaiselta staffilaiselta vaaditaan perustietojen handlaamista. ja ne testataan loppujen lopuksi ei niin vakavan kokeen muodossa. Läpi meni onneksi!  Nipinnapin, 10 sai mennä viidestäkymmenestä väärin ja oma scoreni oli 41/50, mutta ekalla läpi kuitenkin!:D (Kotona Suomessa pelkäsin, että mut potkaistaan seuraavalla lennolla takaisin, jos en läpäise koetta...)

Päivä oli aika paljon eri juttujen opettelua ja meiningin seuraamista. Kaksi herkullista thaimaalaista ateriaa taas vedetty päivän aikana työkamujen seurassa ja seuraavaksi suuntana pilvilinnat. Ai niin! Sain Bangkokin kentältä sähköpostia -laukku on saapunut sinne. Vastasin viestiin ja kerroin mihin osoitteeseen sen haluaisin. Nyt sormet ristissä ja jännityksellä odotellaan koska jos ollenkaan laukku saapuisi tänne asti. Hoitoaine alkaisi pikkuhiljaa olla ihan kiva juttu (shampoota on majapaikoista löytynyt ja muita perustarvikkeita kävinkin jo ostelemassa).

Haluaisin joku päivä käydä rannan "rättikaupoissa" kiertelemässä ja ostelemassa jotain kivaa pientä (matkavakuutuksen piikkiin, kadonneiden matkatavaroiden tilalle), mutta skopaa minulla ei nyt tosiaan vielä eilisen aksidentin jälkeen ole, eikä tässä oikeastaan ole edes ollut sellaista aikaakaan, että olisin ehtinyt. Kun ensimmäinen vapaapäiväni(joita täällä on siis kerran viikossa) koittaa ensiviikolla, haluaisin mennä rannalla makoilemaan, että saisi vähän väriä pintaan. Olen suorastaan epäuskottava opas, kun erotun niin vahvasti joukosta valkoisen ihoni kanssa. Tänään yksi kollega ihan ääneen ihmetteli minulle kuinka edes voin olla näin valkoinen:D Tietysti iltaisin töiden jälkeen voisin lähteä kiertelemään, mutta aika naatti on olo ollut kyllä näiden kahden päivän jälkeen ja on vain halunnut melko suoraan unten maille.

What a day(s)!

Ajattelin, että kirjoitan tänään vielä matkasta tänne, mutta ehkä pakko jo valottaa tätäkin päivää. Ainakin reissu on tähän mennessä ollut tapahtumarikas:D

Lähdin matkaan kotoa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kello 2. Perillä täällä Krabin lentokellä olin tosrtaina paikallista aikaa kahdelta iltapäivällä torstaina. Olin lievästi sanottuna ryytyneen näköinen, ja oloinen. Yritin edelliseen postaukseen päivättää kuvien muodossa infoa, että matkalaukkuni ei saapunut kanssani Thsimaaseen. Viimeisten tietojen mukaan se oli Oslossa, mutta mistään en ole kuullut mitään Bangkokin kentän jälkeen. No mutta eiköhän se sieltä vielä tänne saada!🙏🏼😄

Lentoasemalta menin suoraan työpaikalleni, jossa tapasin kolme mukavan oloista tyttöä, jotka ystävällisesti auttoivat käytännön jutuissa: nyt on majapaikka varattu ensimmäiseksi kuukaudeksi(tosin nyt tämän ja ensi yön olen muualla, kun kyseinen paikka oli näiksi päiviksi täyteen buukattu) ja puhelimessa on paikallinen liittymä sekä rajaton netti, joten snapchat toimii 24/7 missä vain, ihanaa!!:D Näiden jälkeen lähdin lähikauppaan ostamaan välttämättömimpiä: hammasharja, -tahna, dödö yms). Sitten vielä majapaikan uima-altaaseen iltapulahdus ja naurettavan aikasin nukkumaan (ja sammuin saman tien).

Aamulla heräsin jo neljältä lueskelemaan asioita tulevasta työstäni aivan paniikissa, etten voi aloittaa töitä jos en osaa kaikkea (näitä tietoja olisi tietysti ollut aikaa opiskella jo parin kuukauden verran, mutta mitä suotta liian aikaisin aloittamaan...). Kun pääsin ylös sängystä peilin eteen melkein naurahdin, että voiko tämä enää olla tottakaan. Silmässä silmätulehdus ja ekana päivänä lääkäriin? Noh päivän mittaan se on paljastunut joksikin aivan muuksi: hyttynen on pistänyt silmäluomeen ja tällä hetkellä en saa silmää edes kunnolla auki:D Ei se niin pahasti siitä etotu, sillä naamassani on sen lisäko myös kolme muuta hyttysenpuremaa ja olen itse asiassa vähän allerginen niille, joten koko naama on nyt ihan yhtä hyttysenpuremaa vain. Kuulin yöllä hyttyset mutten jaksanut reagoida...:D

Työpäivä oli monipuolinen, hauska ja unohtumaton. Viimeinen sanavalinta tulee siitä, että istuskelen tässä tätä kirjoittamassa vähän "lommoilla". Kaikkihan Thaimaassa skootterilla ajelevat. No tietysti minäkin ajattelin sellaisen sitten hommata. En kyllä ajatellutkaan että vielä tänään sitä tekisin. Täällä kun on vääränpuoleinen ja muutenkin aivan kreisi liikenne, jos nyt ensin pari päivää katsoisi menoa vain kyydissä istumalla. Noh, tuossa illemmalla tuli tilanne kun oli melkein niinkuin pakko ajaa ja ajattelin, että mitä turhia odottelemaan, kun sellaisen kuitenkin vuokraan(lähes kaikilla työntekijöilläkin tuolla sellaiset on, ja niillä kuljetaan paikasta toiseen työpäivän aikana). Lainasin sitten yhden työkaverin skootteria ja sen kyytiin jo istuessani tajusin, että apua siitähän on jo seitsemän vuotta kun on itse viimeksi ajanut (eiks se 15-vuotiaana ollu ku mopoiltiin?). Alkukankeutta siinä oli kun pihalla kokeilin, mutta kun matka oli ihan suoraa tietä vaan lyhyt matka, kyllä se helposti menisi. Ongelmakohdakseni muodostuikin se matkan ainoa käännös, eli pihasta pois kääntielle kääntyminen..:DD Siihen sitten kaaduin keskelle tietä makoilemaan oikealle kyljelle. Jälkiä on nilkassa, polvessa, reidessä, kyynerpäässä ja olkapäässä. Hengissä ollaan vielä, ja enemmän itseäni oikeastaan naurattaa koko juttu, miten noin voi edes käydä? Eniten pelkäsin liikennettä, mutta vika olikin omissa ajotaidoissani..:D Työpäiväkin jatkui tästä vielä hetken aikaa eli nyt kaikille sukulaisille ja huolestuneille ystäville tiedoksi, että kunnossa ollaan! Enkä aio tuosta edes mitään pelkoa ottaa, vaan totta kai lähden joku päivä täällä vielä uusiksi testaamaan, mutta ensin ehkä pysyn hetken pois liikenteestä🙈😄😄

Työpäivä oli kaikenkaikkiaan kiva ja kuten jo sanoin, monipuolinen. Aamulla lähdettiin Aurinkomatkojen tervetuliaistilaisuuteen puhumaan Raya Diversista ja myymään matkoja. Minä toimin toisen tällä viikolla saapuneen harjoittelijan kanssa kuunteluoppilaana. Toimistolla opin siirtämään varaustietoja sille tarkoitettuun järjestelmään ja opiskelin trooppisia kaloja. Kuulin millaisia tehtäviä eri työnimikkeissä on ja lähdin mukaan kuljettamaan kaasupulloja. Toimistolta keräsin jo ison kasan snorklausvälineitä itselleni tulevia juttuja ajatellen. Toimiston yhteydessä on täällä Krabilla siis välinekauppa sekä kymmenen huoneen majatalo. Päivällä kävin syömässä työkavereiden kanssa paikallisia herkkuja. Täyttävä annokseni maksoi 50bahtia ja 100bahtia on euroissa noin 2,5€. Ah rakastan Thaimaata!!

Nyt olen väliaikaisessa kahden yön majapaikassani ja mietin lähtisinkö syömään vai menisinkö nukkumaan. Kello tulee vasta yhdeksän, mutta aamuneljältä herättyäni ei tekisi varmaan yhtään pahaa mennä jo sänkyyn. Työkaverit keskustelevat juuri, että osa porukasta on yhdessä jossain syömässä ja toisaalta tekisi mieli lähteä mukaan, mutta nyt tämä silmän hyttysenpurema on niin pahasti turvonnut, etten taida edes kehdata lähteä(heitin siihen jotain paikallisesta apteekista saamaani salvaa ja elän toivossa, että se olisi huomenna kadonnut).

Siis koitin aamulla tasitella kuvien kanssa ja nyt taas, mutten kyllä osaa niitä näin puhelimella lisätä. Sori tiiän, ihan tylsää luettavaa ilman kuvia! Koitan keksiä tän kanssa jotain.

New beginning

Blogi on elänyt hiljaiseloa nyt jo muutaman vuoden, mutta ajattelin herätellä sitä nyt taas eloon. Suurimpama syynä tietysti se, että matkastani kiinnostuneet pääsevät seuraamaan kuulumisiani, ilman, että kirjoitan kaikille erikseen, siis toisin sanoen oma laiskuuteni:D. Parhaiten kuulumisiani pystyy seuraamaan (öhm.. ehkä turhankin usein päivittyvän) snapchatin kautta: nelllllaaa (5 ällää ja 3 aata). En vielä tiedä kuinka kiireisiä päiväni täällä Thaimaan lämmössä tulevat olemaan, mutta koutan kirjoitella aina kun vain suinkin ehdin. 

Niin ja siis tiedoksi niille, jotka eivät eksyneet postaukseen facebookin kautta: Saavuin eilen liiketalouden opintoihini kuuluvaan kansainväliseen työharjoitteluun, jonka suoritan siis Thaimaassa, Krabilla Raya Divers sukellusfirmassa. Jo tänään on ensimmäinen työpäiväni. Jännittää! Työt alkavat vasta 10, mutta itse olen ollut hereillä jo aamuneljästä asti. Unirytmi on kuluneen viikon vuoksi lievästi sanottuna sekaisin (#supergoom) ja siihen päälle vielä yli vuorokauden kestänyt matkustusaika, aikaerosta puhumattakaan.

Kello lähenee täällä kahdeksaa aamulla (viiden tunnin ero Suomen aikaan), joten kai tässä voisi pikkuhiljaa alkaa syödä aamupalaa ja pakkailla kamoja huoneenluovutusta varten. (Koitin pikaisesti lisätä pari kuvaa, mutta ei tainnut oikein onnistua, pitää perehtyä tohon kuvahommaan tarkemmin illalla.)